koirat

koirat
Vanttu, Håp, Rosso ja Suvianne

tiistai 21. lokakuuta 2014

ratatreeniä

Tein pitkän radan valmiiksi olleista esteistä. Ekaksi piti osata kaukaa sivuirroitus. Sitten piti osata mennä putkensuun ohi hypylle takaakiertoon. Kolmas tehtävä (8 este) oli mennä kepeille hankalasta kulmasta (hyppy vei kolmanteen väliin). Kepeiltä piti osata kääntyä taaksepäin. Viides tehtävä oli puomi/putki erottelu ja siitä piti osata putkijarru (kuudes). Putkelta matkattiin parin esteen kautta takaaleikkaushypylle (tämä on meille tehtävä kans eli 7.) ja siitä sen leikkauksen piti kääntää kauempaan putkenpäähän (tehtävä 8)..
Ja suoritukset.
Vanttu ei osannut sivuirroitusta. Selvitti takaakierron. Kepeille oikein, mutta pyörähdyksen ja pitkän mutkan kautta. Hienot erottelut ja putkijarrut. Leikkausta ei lukenut kaukaa, vaan kääntyi väärään suuntaan. Putkenpään ohitus (uusitulla takaaleikkausella) ok.
Seuraavaksi Suvi. Tais mennä kaikki oikein? Eikun ekalla meni putki-putkessa väärin. Sanomalla käsi meni oikein.
Håp. Ei osannut sivuirrotusta. Takaakierrosta putkeen. Kepeille ehkä oikein sisään, mutta ei kääntynyt vaan hyppäsi viereisen hypyn ekaksi. Kaksi kertaa puomille putken sijaan. EI lue putkijarrua. VIISI kertaa väärään putkenpäähän putki-putki kohdassa. Ns. takaaleikkausesta ainakin kahdesti ellei kolmesti väärään putkenpäähän.

Lopputulema. Suvi on teknisesti taitava, osaa kepit ja erottelut sekä käsi komennolla osaa mennä ohi näkyvän putkenpään. Vanttu on hämmästyttävän näpsä? Mutta sen kanssa pitää harjoitella kaukaa esteiden ohjaamista (alun sivuirroitus oli haastava). Ja toki keppikulmia. Ja Håååååp. Ihan enstex. Opeta putkijarru. Opeta "käsi" sanalla putkenpään ohitus. Ole tarkkana oman vartalosi kanssa. Toisaalta Hopsu menee kyllä hyvällä draivilla ja aika "voimakkaan" näköisesti nyt. Sitä en halua pois. Vaan tekniikkaa pitää petrata. Ja olihan se vähän sääli, että Håp meni joka ikiseen ansaan, mitä radalle keksin laittaa...

Ja ihan lopuksi. Onneksi en ole tuomari. Mun radoille ei tulisi kukaan.



sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ei ihan riitä

Molemmat viikonlopun päivät täynnä kisoja. Eilen Vanttu kolme rataa. Menee eteenpäin, oli oikeasti kait jo aika hyväkin. Kahdella ekalla radalla pussin ohi ohjaus. Kokeneempi koira olisi varmaan sen pussin napannut (vaikka en sinne ohjannutkaan), Vanttu ei napannut... Kolmannella radalla en hoksannut mun juoksulinjan vievän ohi esteen. Komea kunniakierros putken toiselle puolelle, sieltä ohitetulle esteelle ja maaliin muuten ilman virheitä. Ei YHTÄÄN rimaa, ei YHTÄÄN keppivirhettä... Muttamutta, ei YHTÄÄN rataa, missä olisi ohjattu joka este. Prkl. Ei vieläkään yhtään kisakirjamerkintää.
Tänään håp. Håp teki aika täydellistä rataa hienoilla pysäytyskontakteilla ekalla radalla. Ja sitten minä menin kaatumaan ja kun en osaa edes nopsaa nousta, esteen ohitus ekalla. Ja siitä toki hienosti kaikki muu. Tokalla radalla otti yhden riman, mulle tuli paha mieli ja vaihdoin valssin (jolla olisi kääntynyt) persjättöön, joka taas ohjasi kepeille puomin sijaan. Ja vikalla unohdin tehdä vastakäännöksen esteelle 17, meni sitten 18 ohi... Voisin sirotella itseni päälle tuhkaa. Mutta koitan ajatella, että molemmat sesset olivat päteviä. Ohjaajanhan voi vaikka vaihtaa???
Vanttu on tehnyt eilen hienon ruudun, tänään hienon tunnarin. Kai näillä voi mennä tokokokeeseen ensi viikonloppuna. Ja iltaruoalle ajattelin kokeilla, osaisiko vielä pyöriä vadin päällä ympäri. Meni ekaksi siihen istumaan pupuasennossa :D . Mutta osasi sitten pyöriäkin taas pienin käsiävuin.
Ainiin. Hooppaleenan kisakirja paikassa nimeltä hukka. Olen sen viikollöa jossain nähnyt, en vaan muista missä. Ärsyttävää. Ja noin muuten mulla on menossa varastojen siivous. En tarvitse loppuelämäni aikana yhtään villalankakerää, pussilakanaa, alulakanaa, askartelutarvikkeita, fleecetakkeja, numero neljän neulepuikkoja, tyynyliinoja...



keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pientä siellä täällä

Eilen Jaakon treeneissä. Oli sellainen "meidän uusi sponsori on putkifirma" rata. Tosin ne putket eivät olleet vaikeita. Vaikeaa oli, että loput esteet piti tehdä poispäinkäännöillä tai muuten vaan takaa ohjaten. Note to self: Håpin kanssa pyöristä linja. Vantun kanssa vaikka olet kauempana vie liikkeellä loppuun asti ettei tule kesken pois. Suvilla ÄLÄ käytä vastaista kättä. Koiranpuoleisella kädellä ja kokeillaan nyt opettaa vaikka irtoverkoilla, ettei pyöri. Toimi? Vantulle huomautettiin alkuun rimasta (sama rima kolmesti ainakin alas). Oikein näki, kun yritti sen jälkeen. Ja V sai hurjasti kehuja nopeista ja hienoista kontakteistaan, ne toki ehtii nopeasti pilaamaankin, tiedän! Ja totesi Jaakko meidän yhteistyönkin jo olevan toisilleen sopivaa tai jotain sinnepäin. Ja Håpkin lukee puolivalsseja. Sillä sen sai oikeaan putkenpäään.

Ja jutunjuuri katkesi tätä kirjoittaessa, koska Jaakko soitti. Hitsi mä olen kaivannut lapseni analyyseja. Meidän koirista ainoastaan Suvilla on menestymisen jano. Muissakin voi olla jotain raw potentiaalia, mutta Håp nauttii vain oikein menemisestä ei menestymisestä. Ja Vanttu on ihan liian täynnä itseään jaksaakseen miettiä pärjäämistä. Kunhan nauttii tekemisestä... Jaakko myös sanoi kaivanneensa eläimiä. Hankkinee varmaan joskus oman koiran, kun elämäntilanne sen sallii tai näin luulen. Tuskin innostuu harrastamisesta, mutta nauttii lenkkeilystä.

Tokotreeneissäkin maanantaina ja Vanntuhan taisi olla aika ok. Tunnari, luoksetulo (minusta hieno!), ruutu ja seuraamista. Minä sain moitteita venkuroinnista. Olen sitä Lentsun ehdottamaa seuruun tarjoamista tehnyt, koska se tuntuu toimivan. Nyt lisäsin tänään "muutu patsaaksi ja odota, että tarjoaa sivua". Ja taitaa toimia tämäkin. Muutama supernapakka sivulletulo iltaruoan kanssa näin. Tätä ajattelin voivani käyttää kokeissakin. Eli YRITÄN opetella olemaan heilumatta...

Muutama sänkkärilenkki ja musta on ihana katsoa kuinka Håp rakastaa juoksemista. Toki noi muutkin, mutta Håp menee ihan älykovaa ja on makeen näköinen.

Ja pitäisi ehkä katsoa joku temppuvideo taas. En muka keksi uusia temppuja. Vanttu opetteli kierimisen. Ihanan nopsaa pyörähtää ympäri, vaan yhteen suuntaan tosin ja käsiavuin.
Koneessa on imurista löytynyt muistikortti ja siellä kuva kesän alun tokotreeneistä. Kumpikaan kuvan koirista ei ollut treeneissä mukana :D

lauantai 11. lokakuuta 2014

Aamutreenit

Sporttistreenit alkoivat (mun omat, ei siellä muita ole). Tänä vuonna olen vaan joka toinen viikko.
Teemana kepit. Hitsi, kun Suvianne ja Håp olivat päteviä. En keksinyt mitään, mitä tekemällä saisin ne pois kesken. Håpiin asennettiin (taas kerran) "älä mene putkeen, vaikka hyppykaaresi loppuukin ihan siihen viereen, jos ei kerta käsketä mennä putkeen". Kumma, mutta tekemällä se käännös edellisellä hypyllä ajoissa ja sanomalla "kii", ei mene siihen putkeen? Suvikin kokeili kerran, sehän on tommoisissa ihan pro. Mutta sitten Suvi teki niistohyppyjä. Menee ne pyörittämällä, jotenkin taas kerran piti kokeilla niitä niistoja. No ei mee.
Vanttu teki lähtöjä. Pitää sitä katsoa, mutta nyt saa jättää jo aika monen esteen taakse. Vanttu teki myös kontakteja. Saa sen hetsattua pois alastulolta aika helposti, ja ei kestä lentävää lelua, mutta aika kivasti se jo menee kovaa oikeaan paikkaan puomilla. Eka keinu oli lento (ja ihan oikea lento), kun luuli menevänsä puomille. Toisella kerralla jarrasi tosi hyvin, vaikka juoksin kovaa ohi. Ja sitten me teimme höpsökeppejä. Ihan videoinkin :D. https://www.youtube.com/watch?v=Hv16OpAhIro&list=UUsoObrFfC7SjS6V2h_ENBxA
Ihan ekaksi hallilla tein tunnarin. Juoksi miljoonaa, ei musta haistellut mitään, nappasi täydestä vauhdista oikean kapulan ja toi. Tein heti uudestaan ja laitoin ihan eri paikkaan. Ihan sama vauhti, ei haistelua, ja oikea kapula. En ymmärrä.  Lopuksi agitreenien jälkeen istumista hetsaamalla ja uudella käskyllä sshhit (jos kerta Håpilla on iiiik, kun oli musta aina niin vaikeaa, olkoon Vantulla shit, kun on niin tyhmä liike). Ja Vantun parhaat kaukot ever. Joka vaihto, kisamatka ja todella vähän ylimääräisiä liikahduksia. Ja putkesta seis, putkesta seuraamaan ja lopuksi (kun ei osannut odottaa, putkesta maahan).
Illalla vielä Jennyn treenit. Hurraalla ei ollut ihan paras päivä. Oli musta ep tai ainakin tahditti sulkutaivutuksessa vasemmalle. Teki kyllä aika ok laukkajakson ravityön jälkeen. Tallissa hoksasin vej:ssä uuden liikaluun, ei nyt kauhiasti aristanut, mutta jospas kattelis tarkemmin huomenissa.

Hissuksiin

Kaikkea pientä koirapuuhastelua. Tokoa vähän. nyt on tunnari taas tuuliajoilla. Ruutu on muka hieno, tosin omalla pihalla on keksinyt, että sen ruutunauhan kuskaaminen on ehkä hienompaa kuin ruutuun sihtaaminen. Istuu välillä nopsempaa hetsauksien ansiosta?
Aksassa oli jo minusta aika hyvä rimojen kanssa, torstaina kävin Villen koulutuksessa (Suvin voittopalkinto kesältä), ja rimoja lenteli ihan urakalla :(  Mutta menee kepit?
Huomenna on Håpilla kisat, ensi viikonlopuksi ilmosin molemmiksi päiviksi Hyvinkäälle. Lauantaina taitaa mennä Vanttu ja sunnuntaina Håp. Joku idea mulla on, miksi Suviannea ei ole ilmottu. En ihan muista? Ehkä tuntuu vaan niin kalliilta ilmoittaa kolmea koiraa? Suvi teki viime torstaina Elsan kanssa kait kolme nollaa peräkkäin. Eikun palautti kerran konaktille, kun lähti inasen ennen lupaa. Mutta siis ihan tajuttoman hyvin lapsi ohjasi ja koira meni.
Ja Hopu menee kovempaa Idan kanssa kuin mun? Lapsi haluaisi kisatakin. Minä haluaisin saada sen voiton (Idallahan on voitto Håpin kans...) ja tuplanollan karsintoihin. Sitten sais muksu mennä... Tosin kiire ei kait oo. Muuta kuin mun päässä.
Ja mtäs muuta. Håp on aloittaut jahtikauden. Ihan sietämätön. Lähtee supikoiran ja jänisten perään. Ja lähtee toki peurankin perään, niitä onneksi näkee harvemmin. Kohta en uskalla pitää sitä enää metsässä ollenkaan irti. Iso ärsytys tämä.
 Piggylandskoirien kyky malttaa on puutteellinen. Aina toinen varastaa :D
 Suviannen taivaassa on monta jalkapalloa.
 Bordercollie on tosi älykäs koirarotu.
 Kympin ruutu.
 Tämä söpöstelijä on metsässä pelottava saalistaja.
Rosson osa on tulla mukana...

torstai 2. lokakuuta 2014

Vantun päivä

Mä olen Vanttu. Aamulenkillä olin varma, että musta tulee isona peuranmetsästäjä tai vähintäänkin ajokoira. Kauhiasti jäljestin ja sain hajuja, saalista ei tullut. En ymmärrä miksi mun matte huusi naama punaisena ja kurkku käheänä, että tänne.
Pääsin uuteen autoon ainoana koirana työreissulle mukaan. Kivoin paikka oli vika talli, missä oli jätetty kodinovi auki ja söin säkillisen Royal Caninia. Harmi, että oli jotain light versiota.
Kotona rupesin miettimään, että joulu on tulollaan. Harjoittelin paketoimista. Koska mulla ei oikein ollut  mitään lahjoja (herkut olen syönyt itse ja kaikki lelut olen ihan vahingossa rikkonut), niin tein sellaista syheröä lahjapakettinarusta lattialle. Yksi rulla riitti paketoimaan lattian keittiöstä eteiseen.
En syönyt kevythäkkiä. Saatan syödä sen huomenna. Tai viimeistään lauantaina.
Siinäpä tää päivä meni. Hain mä tunnariakin, toki tiesin, mikä on oma, mutta heitin sen edeltävän kapulan komeasti sivuun ja nostin sitten vasta hajukapulan. Seuraamistakin tein, kun mun matte on niin liikuttavan onnellisen näköinen mun toljottaessa sitä silmiin siinä sen sivulla. Palkaksi sain lihapullia. Ainiin, niitä lihapullia sai useamman rikkomalla semmoisen sinisen takintaskun ja syömällä suoraan sieltä. Jostain syystä mun maten naama ei ollut tästä yhtä iloinen. Käväisin mä junnutreeneissäkin näyttämässä, ettei kepit ole juttu eikä mitään. En silti ole varma viitsinkö sunnuntaina pujotella ihan kaikkia. Johan mä olen tehnyt ne monesti ihan loppuun, aina ei varmasti tartte. Lähdössä mun piti pysyä, vaikka yritinkin nousta monta kertaa. Onneksi tuo matteni ei kuitenkaan pakota mua kisoissa menemään maate. saan varmaan lähteä, jos vaan hiippailen vähän sitä kohti. Ida oli jotenkin hankalampi, sen kanssa en ehkä mene enää, kun en jaksa ootella siellä lähtöpaikalla. Mä tykkään sellaisesta kiireen tunteesta...
Ja en saanut iltaruokaa. Miksiköhän?


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Vaikkas mitä pitäisi kirjoitella

Vaan, kun pitää taukoa, ei muista mitä on tehty. No ainakin paljon on taas treenailtu ja kisattukin.
Vanttu on nyt mennyt yhteensä 10 starttia ilman ensimmäistäkään nollaa... Positiivista on, että vauhtia piisaa, osaa kääntyä, osaa irrota, hallitsee takaaohjaukset (olen aina myöhässä sen kanssa, niin mun suunnittelemat valssit muuttuvat radalla huispaisutakaaohjauksiksi. Ja negatiivista on, että ei osaa kunnolla keppejä, ei pysy kunnolla lähdössä ja rimoja tulee liian helposti alas. Paitsi, että meni Idan kanssa, joka vaati lähdön, ei ottanut rimoja ja osasi kepit.. (mutta yhden hypyn ohitus sentäs tuli!). Mulla on kyllä vielä luja luottamus huliviliin, että hyvä siitä tulee. Nih.
Tokokisatkin ovat menneet koko ajan huonommin. Tai ollaan me tuloksia saatu, vaan ei sitä ykköstä ja ilme on ollut liian vaisu (ja minä heilun yhä entiseen malliin). No eilen olin Lentsulassa. Monta hyvää ohjetta (jos vaan muistaisi ne kaikki!!!). Seuraamisessa tee kaksi liikettä palkatta alle, seuruuta, heti, kun on hyvä- superpalkka. Ja toinen tehtävä: anna tarjota seuraamista, huom tarjota!, älä auta. Kun tulee sivulle seuraamaan, heitä nannaa eteen. Tämä tehtävä sai alle kahden minuutin aikaan iloista, innokasta ja hyvää seuruuta. Tein tänäänkin Hanskun kera iltalenkin päätteeksi ja hoksattuaan idean, oli hyvä. Älä nyt unohda tätä temppua? Hyppynoutoa treenataan menemällä metri sivuun ja heittämällä siitä. Saa alkuun auttaa kädellä hypyn yli mennessä ja tullessa. Ruutua voi tehdä EVL tyyliin merkiltä, samoin ohjattua voisi alkaa harjoitella suoraan siltä merkiltä (mähän en halua tehdä merkkiä muuten, ennenkuin on saanut ykkösen VOIsta. Oma änkky tämä). Kaukoissa opeta kierto, vaikka seisot koirasi edessä. Luoksetulossa käytä apupalkkaajaa ekassa stopissa (pallo lentää taakse). Älä ole itse liian innokas liikkeiden välissä, on paremmin mukana, jos olen inasen rauhallisempi. Istumista tehtiin nopeutettuna peruuttamalla itse ja vetämällä koira istumaan. Tein yhden tänään sivulta (temputettuani ensin) ja hitsi, ekaa kertaa istui tosi napakasti. Tunnaria voisi tehdä kaukaa ja vauhtiliikkeiden jälkeen, jotta silti malttaisi haistella, kun on innoissaan ja menee kovaa. Metallinoudossa ei kait ollut ihmeellistä.
Noin muuten. Piirinmestikset viime viikonloppuna. Mulle ei menstystä, vaikka Håpin hyppis oli kyllä hyvä. Suoran putken putkijarrua en tehnyt ja se valahti, muuten ei kait mitään kummallista ja oli nopsa ja meni mihin sanottiin. Sijoitus 4/69. Suville suvituksia ekalta ja rima tokalta radalta. Ja sitten Ida meni kaikilla kolmella sunnuntaina junnupiirinmestiksissä. Hitto vie, Vantulla se hypyn ohitus ja Håpilla ja Suvilla nollat. En nähnyt kuin Vantun radat, mutta oli ilmeisesti ohjannut tosi hyvin. Ylpeä äiti. Sijoitukset 2 ja 3. Voittajan radan ehdin näkemään, ja se oli ihan älymakee mudi.


Håpin veli Leo.